Luovutetun Karjalan alueella harrastettiin aktiivisesti pesäpalloa 1920- ja etenkin 1930-luvulla. Pallonlyöntipeleillä on Suomessa ja Karjalassa pitkät perinteet. Sortavalassa pojat pelasivat palloa Kisamäellä ainakin vuonna 1687. Tieto siitä on säilynyt sen takia, että erästä poikaa lyötiin pelissä niin pahoin, että asiaa jouduttiin selvittämään oikeudessa.
Luovutetussa Karjalassa lähes sadassa urheiluseurassa harrastettiin Suomen kansallispeliä pesäpalloa. Lisäksi pallonlyöntiä harrastivat koulut, suojeluskunnat, armeijan joukko-osasto ja monet muut yhteisöt. Pesäpallon harrastus levisi 1920-luvulla erityisesti suojeluskuntien kautta.
Aktiivisia kansallispelin harrastajia löytyi lähes kaikista Karjalan pitäjistä. Pesäpallon kilpailutoiminnassa aktiivisia ja parhaiten menestyviä paikkakuntia ja seuroja olivat mm: Harlun Urheilijat, Harlun Kisa, Jaakkima Kisa, Johanneksen Kireät, Jääsken Kirijät, Enson Kisailijat, Koiviston Urheilijat, Elisenvaaran Erä (Kurkijoki), Sortavala Palloseura, Suojärven Urheilijat, Terijoen Kiisto, Terijoen Rajamaila, Valkjärven Vauhti ja Värtsilän Teräs. Lisäksi kokonaan oma lukunsa oli Viipurin kaupungin ja maalaiskunnan pesäpalloa harrastaneet urheiluseurat.
Viipuri oli Karjalan pesäpallokeskus
Viipuri oli ennen sotia Suomen toiseksi suurin kaupunki. Viipuri oli merkittävä pesäpallokeskus, siellä toimi lähes kaksikymmentä pesäpalloa harrastavaa urheiluseuraa. Viipurin Karjalankadulla sijainneessa Kahvila Kulmassa perustettiin 6.5.1926 pesäpallon erikoisseura Viipurin Pallonlyöjät. Se on kolmanneksi vanhin pallonlyönnin erikoisseura, Helsingin Pallolyöjien ja toisen helsinkiläisen Pallo-Toverien jälkeen.
Viipurin Pallonlyöjät voitti vuonna 1928 miesten Suomen mestaruuden. VPL:n naisjoukkue voitti mestaruuden 1934, kun se kukisti loppuottelussa Lahden Mailaveikkojen joukkueen. Ensimmäinen pesäpallon naisten Suomen mestaruus ratkaistiin vuonna 1931 Viipurissa Koulunkentällä, kun vierailevat Lahden Mailaveikot nappasivat mestaruuden Viipurin Pallonlyöjien edestä.
Viipurin Kisa-Veikot pelasivat myös 1930-luvulla pesäpallon Suursarjassa eli silloisessa miesten pääsarjassa useita vuosia. Miesten pääsarjaan olivat tyrkyllä myös Viipurin NMKY, Viipurin Pallo-Veikot ja Uuraan Urheilijat.
Viipurin kaupunkijoukkue pelasi 25.8.1935 pesäpallo-ottelun Helsingin kaupunkijoukkueen kanssa. Viipurin joukkue voitti Viipurin keskuskentällä pelatun ottelun juoksuin 4–1.
Viipurissa pesäpalloa iskettiin useilla kentillä, tärkein niistä oli keskellä kaupunkia ollut Paraatikenttä. Jos löit siellä kakkosrajaleikkurin, pallo meni kohti Viipurin kauppatoria ja sen Pyöreätä tornia. Toinen keskeinen kansallispelin näyttämö oli Vaasankadun varrella ollut Koulukenttä. Lisäksi palloa lyötiin Viipurin keskuskentän ruohokentällä ja keskuskentän harjoituskentillä. Karjalan kaartin kentällä pelattiin myös runsaasti otteluita.
Koska virallisessa kilpailutoiminnassa oli vähän otteluita, pelattiin runsaasti erilaisia ystävyysotteluita ja turnauksia. Lisäksi harjoittelu oli usein otteluiden pelaamista. Karjalaiset Suursarjaseurat pelasivat 1930-luvulla keskenään Karjalan Kannu-nimisestä kiertopalkinnosta. Tässä turnauksessa olivat mukana Viipurin Pallonlyöjät, Viipurin Kisa-Veikot ja Enson Kisailijat.
Viipurissa pelattu viimeinen miesten pääsarjan ottelu oli Viipurin Kisa-Veikot – Enson Kisailijat. Tämä vuoden 1939 miesten Suursarjan ottelu pelattiin 10.9.1939. Viipurin Kisa-Veikot voitti ottelun juoksuin 6–1. Ottelun viimeinen juoksun oli Unto Liukkosen kunnari. Ottelun viimeinen palo tuli, kun Viipurin lukkari Salminen teki etenijästä ”kärpäsen”.
”Seuratkaa Viipurin esimerkkiä”
Viipurissa toimi kaupungin seurojen perustama pesäpallotoimikunta, joka järjesti keväällä lajia markkinoivia pesäpallopäiviä. Vuonna 1930 pidettiin 29.5.1930 ensimmäinen valtakunnallinen pesäpallopäivä. Päivä tarkoituksena oli markkinoida pesäpalloa eri tavoin mm. näytösotteluiden avulla. Pesäpallopäivää vietettiin näyttävimmin Viipurissa, niin että Pesäpalloliiton julkaisema lehti ”Laaka” otsikoi näistä päivistä ”Seuratkaa Viipurin esimerkkiä”. Viipurilaiset pesäpallojoukkueet marssivat värikkäissä peliasuissa kaupungin keskellä sijainneelle Paraatikentälle, jossa pelattiin useisiin tuhansiin nousseen yleisön edessä näytösotteluita. Lisäksi Viipurin pesäpallotoimikunta pyöritti viipurilaisten naisjoukkueiden omaa kaupungin sisäistä sarjaa, jossa oli mukana useita joukkueita. Viipurissa perustettiin vuonna 1933 myös oma pesäpallotuomarikerho, joka oli maan ensimmäisiä.
Viipurin monien oppikoulujen välinen pesäpallon kilpailutoiminta loi hyvän pohjan seurojen toiminnalle. Sekä pojille ja tytöille oli omat koululaissarjat. Viipurin keskustan Paraatikentän reunoilla oli satoja katsojia seuraamassa keväisin ja syksyisin pelattuja oppikoulujen välisiä otteluja. Otteluista oli pitkiä otteluselostuksia Karjala-lehdessä.
Armeijan joukko-osastot pelasivat myös runsaasti pesäpalloa, Viipurin Rykmentti voitti armeijan mestaruuden vuosina 1925, 1930 ja 1931. Kansallispeli oli myös akateemisten opiskelijoiden suosiossa ennen sotia, Viipurilainen osakunta voitti Helsingin yliopiston pesäpallomestaruuden vuosina 1929, 1930, 1932 ja 1935.
Karjalaiset pesäpallon kehittäjinä
Tahko Pihkala loi pesäpallon ja viipurilainen pesäpallokouluttaja Osmo Kupiaisen johdolla se muokattiin 1930-luvulla moderniin muotoon. Kupiainen oli Pesäpalloliiton ensimmäinen koulutus- ja valmennustoiminnasta vastannut henkilö. Hän oli myös monen viipurilaisen pesäpalloseuran taustavaikuttaja ja akateemisen pesäpallon kilpailutoiminnan vauhdittaja.
Karjalassa Vuoksen rannalla Sakkolan kunnan Kiviniemessä 1930-luvun alussa sijainneessa Suomen Urheiluopistossa järjestettiin 1.–6.6.1931 Pesäpalloliiton ensimmäiset valtakunnalliset pesäpallon koulutuspäivät. Näillä kursseilla laadittiin yhteiset pesäpallolyöntien nimitykset, joita voitiin käyttää koulutuksessa.
Muita karjalaisia pesäpallovaikuttajia ja Pesäpalloliitossa sekä myöhemmin Puna-Mustissa eri tehtävissä toimineita lajin kehittäjiä olivat viipurilaiset Uolevi ”Olli” Lamppu, Viljo Pyykkö ja Erkki ”Pulla” Heikkilä. Heikkilä kehitti 1950-luvun lopussa ns. neljän miehen polttolinjan ja hän oli koko 1960-luvun Lännen pelinjohtaja 11 peräkkäisessä Itä–Länsi ottelussa.
Sortavala oli Laatokan Karjalan pesäpallokeskus
Sortavalan Palloilijoiden puheenjohtaja Martti Hukan aloitteesta 1930 käynnistettiin myös pesäpallon naisten Suomen mestaruuskilpailut. Sortavalan Palloseura paras saavutus pesäpallossa oli neljäs sija miesten SM-kilpailuissa vuonna 1930. Sortavalan seminaarin Kunnon pesäpallojoukkue kävi pelaamassa Tallinnassa 1930-luvulla, kun pesäpalloa pelattiin myös Virossa. Sotien jälkeen Kuopioon siirtyneet Sortavalan Palloseuran evakot perustivat Kuopiossa uuden palloiluseura Kalevan Pallon. KalPa voitti viime keväänä 2025 jääkiekkoa Suomen mestaruuden.
Enson Kisailijoiden sinivalkoiset edustusasut nähtiin 1930-luvulla viisi kautta pesäpallon miesten silloisessa pääsarjassa, Suursarjassa. ”Kaikkien aikojen paras kakkosvahti” Olli Hanski oli Jääsken Kirijöiden kasvatti. Hän voitti kaksi Suomen mestaruutta Lahden Mailaveikoissa vuosina 1951 ja 1952 ja pelasi 14 Itä–Länsi-ottelussa.
Terijoen Kiisto pelasi miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Välisarjassa. Terijoella toimi 1930-luvulla muutamia vuosia myös pesäpallon erikoisseura Terijoen Rajamaila.
Nykyään karjalaista pesäpalloa parhaimmillaan kilpailutasolla edustavat pohjoiskarjalaiset Joensuun Maila ja Kiteen Pallo sekä eteläkarjalaiset Imatran Pallo-Veikot ja Pesä Ysit Lappeenrannasta.
Kirjoittanut Pekka Jyrkiäinen
Linkkejä ja lisätietoa:
Kansallispeli Karjalassa – pesäpalloa luovutetussa Karjalassa vuosina 1922-1939 näyttelyn aineistoa
Kartta luovutetun Karjalan alueesta
Karjalan liitto – Karjalaisuuden ja karjalaisen kulttuurin yhteisö
Karjala-peli 29.6. klo 15.00 Meilahdessa
Puna-Mustat kohtaa Meilahden pesäpallostadionilla miesten Ykköspesiksen ottelussa sunnuntaina 29.6. kello 15.00 kuopiolaisen Puijon Pesiksen. Ottelun teemana on karjalaisuus. Meilahden kentällä on esillä näyttely luovutetun Karjalan ja Viipurin pesäpallon historiasta 1920- ja 1930-luvuilta. Tervetuloa seuraamaan peliä!
